Osallistuimme Mainiot Mediaperheet - hankkeen järjestämään työpajaan Itä-Suomen yliopistolla Savonlinnassa keväällä 2013. Työpajan aiheena olivat pelit. Aihe kiinnosti, sillä pelit ovat iso-osa lasten elämää, jota ei osata ottaa huomioon tai hyödyntää koulumaailmassa lähestulkoon ollenkaan. Aivan kuten musiikki tai elokuvat voivat pelit tehdä lapseen suuren emotionaalisen vaikutuksen.
Työpajan sisällöstä ei oltu kerrottu mitään etukäteen, joten pienenä yllätyksenä tuli pelien tekoon keskittyminen. Tämä osoittautui kuitenkin aika mielenkiintoiseksi ja hauskaksi puuhaksi. Pelien luominen suoritettiin sille erittäin helpoksi tehdyllä ohjelmalla, jolla "ohjelmoitiin" eri objektejä tekemään asioita. Tämä oli kuitenkin kaukana perinteisestä pikkutarkasta ja monimutkaisesta ohjelmoinnista, sillä kaikki suoritettiin jo tehdyn ohjelman sisällä ja kirjoittamisen sijaan ohjelmointi suoritettiin nappeja painamalla. Toisaalta näin yksinkertainen tapa toimii hyvin peruskoulussa, sillä se on lapsille huomattavasti helpompi lähestyttävä ja saattaa sytyttää kipinää tutustua aiheeseen syvemmin. Valmiiksi pureksittu ohjelmointi ei kuitenkaan ole mielestäni läheskään niin luovaa, onnistumisen kokemuksia tarjoavaa ja älyllisen haasteellista puuhaa kuin perinteinen ohjelmointi, vaikka olen sitä vain kerran yläkoulussa harjoittanut.
Pelinteko-ohjelmassa oli myös hieman parantamisen varaa. Päällimmäisenä siitä mieleen jäi sen tavaton raskaus. Jos tehtävälle pelikentälle halusi saada paljon liikettä ja massiivisia muotoja oli mylly niin sanotusti tiukilla ja koko ohjelma rupesi laahaamaan. Eivät edes lapset jaksa kauaa pelata peliä, joka etenee nykäyksittäin. Pelien teko oli myös todella jäykkää kummallisien nappuloiden kanssa, mitkä toisaalta varmasti aukeavat motivoituneelle lapselle oikein hyvin. Ohjelman jähmeys teki siitä itselleni luontaantyöntävän.
Toisaalta idea oli hieno, ja työpajan jälkeen jäimme opiskelijatovereiden kanssa muistelemaan kuinka pienenä kaikki pelien editoriohjelmat kiinnostivat suuresti. Hiekkalaatikkoleikit saivat niissä uutta toisintoa, kehittivät luovaa ajattelua ja rohkaisivat kokeilemaan. Puutteelliset editorit myös kannustivat usein ongelmanratkaisuun käytettävissä olevien välineiden avulla. Työpajassa esitelty ohjelma ehkä toimiikin parhaiten, jos se jätetään oppilaiden oman tutustumisen varaan. Opettaja voisi esitellä ohjelmaa haluamallaan tavalla, ja jättää sen eräänlaiseksi puhdetyöksi, porkkanaksi jonka saa silloin kun annetut tehtävät on suoritettu. Ohjelmaa voidaan myös opettajan toimestakin suositella ladattavaksi omalle koneelle, tietenkin tekijänoikeudet ja maksupolitiikat huomioon ottaen.
Pelipajassa käytettiin ohjelmaa Kodu Game Lab. Kuvassa ohjelman maskotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti