Animaatio

Saimme opettajalta animaatiomme päähenkilöksi dinosauruslelun ja lähdimme rakentamaan työtämme sen ympärille. Etsimme kuvataideluokasta ympäristöksi sopivaa rekvisiittaa ja löysimme kiviä, pahvisen alustan ja yksivärisen taustan, joista muodostimme tapahtumapaikan animaatioelokuvallemme. Taittelimme paperista origamilinnun, jonka dinosaurus syö animaatiossamme. Teimme ennen kuvaamisen aloittamista kuvakäsikirjoituksen, jonka pohjalta animaatio toteutetaan.

Kuvakäsikirjoitus 1

Kuvakäsikirjoitus 2

Käytimme animaation tekemiseen digikameraa ja jalustaa, jotta kamera pysyisi tismalleen samassa asennossa ja paikassa koko kuvaamisen ajan. Liikutimme dinosaurusta ja lintua noin 1-2cm kerralla, jotta saisimme aikaan mahdollisimman sulavat liikeradat. Dinosauruksessa oli mielenkiintoinen mahdollisuus liikuttaa sen silmiä edestakaisin, ja tätä onnistuimme hyödyntämään mielestämme mielenkiintoisesti siinä vaiheessa, kun dinosaurus havaitsee haavoittuneen linnun erämaassa.
Haimme animaatiossamme tunnelmaa erämaasta ja päätimme editointivaiheessa muokata animaatiosta mustavalkoisen, joka mielestämme tukee tätä tunnelmaa. Löysimme internetistä ilmaisia ääniraitoja, joita hyödynsimme animaatiossamme. Nämä tuovat mielestämme animaatioon lisää eloa ja jännitystä.

Animaation teko oli mielestämme mielenkiintoista ja mukavaa, sillä pääsimme kokeilemaan tekniikkaa ensimmäistä kertaa. Koemme, että tällä tavalla toteutettuna animaation tekoa voidaan harjoitella hyvin myös lasten kanssa, kunhan ohjeistus on selkeä, etenkin videon muokkausohjelman käyttöön. On myös tärkeää, että opettaja on perehtynyt niihin laitteisiin ja ohjelmiin joita käytetään, jotta hän osaa tarvittaessa neuvoa oppilaita ongelmatilanteissa, esimerkiksi kameran käytön ja tiedonsiirron kanssa.

 

Kameralla tehtävä stop-motion animaatio soveltuu peruskoululaisten käyttöön hyvin, sillä työtehtävät voidaan jakaa helposti ja menetelmä on helppokäyttöinen. Mietimme projektin kuluessa esimerkiksi piirrosanimaation mahdollisuuksia koulussa, mutta tulimme siihen tulokseen, että tämä olisi liian työläs ja vaikea lapsille. Työnjako on myös vaikeaa suorittaa järkevästi piirrosanimaatiota tehdessä luokan olosuhteissa. Tämä kuitenkin toimisi eräänlaisena erittäymismahdollisuutena, sillä oman piirrosjäljen näkeminen elävänä on mahtava kokemus. Sen voisi toteuttaa läpipiirtämällä, jolloin apuna toimii piirtopöytä, jonka voi myös valmistaa tee-se-itse menetelmällä vaikka lasilevystä ja pyötälampusta. Jokainen piirretty paperi skannataan ja ajetaan samankaltaisen ohjelman läpi, mitä käytimme stop-motion animaatiossa. Piirrosanimaatio vaatii jo harjaantunutta piirroskättä, pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä, joten se soveltuu ehkä parhaiten yläasteelle esimerkiksi valinnaisen kuvataidon ryhmille.